”Kunnioitamme veteraaneja parhaiten pitämällä huolen siitä, ettei uusia veteraaneja pääse syntymään”, kirjoittaa Tyko Hertzberg Eurooppa-päivänä.
Vietimme hiljattain kansallista veteraanien päivää. Itsenäisyydestä saamme olla kiitollisia kaikille veteraaneille. Heidän uhrauksiansa ei saa vähätellä tai unohtaa, liian moni joutui antamaan aivan liian paljon.
On kulunut 75 vuotta siitä, kun toinen maailmansota päättyi. Suomi, Eurooppa ja maailma ovat muuttuneet merkittävästi. Berliinin muurin kaatuminen syyskuussa 1989 oli uuden liberaalin ajan alkua. Ei kestänyt kauaa kun Neuvostoliitto romahti ja Eurooppaa terrorisoineet diktatuurit olivat historiaa – muutamaa lukuun ottamatta. Emme saa unohtaa Jugoslavian sotaa, jossa ultranationalistiset aatteet toimivat vihan ruokkijana. Suomessa keväällä 1995 lama oli juuri selätetty, ja Suomen oli aika liittyä maailman isoimpaan rauhanhankkeeseen. Bryssel kutsui, ja unelma eurooppalaisesta Suomesta kävi toteen.
Nyt elämme uutta aikaa. Nationalistiset aatteet ovat jälleen kerran nostaneet päätään. Puola ja Unkari ovat jo saaneet maistaa nationalismin tuskaa. Ihmisoikeuksia poljetaan, toimittajia heitetään linnaan, yliopistoja rajoitetaan ja hallinnolle ystävällisiä tuomareita suositaan. Ihmisistä puhutaan halveksivasti. Eduskunnassa on puhuttu ihmisistä vieraslajeina ja suomalainen europarlametaarikko lietsoo pelkoa islamisaatiolla. Entisessä nuorisojärjestössä on etnonationalisteja sekä varapuheenjohtaja, joka tunnustautuu fasistiksi.
Eurooppa ja maailma tarvitsevat nyt yhtenäisyyttä, ihmisoikeuksia, sananvapautta ja lehdistönvapautta. Emme saa antaa vihan tai pelon vallita. Kuitenkin monien puolueiden mielestä meidän pitäisi lukittautua omiin nurkkiimme ja pelätä sekä omiamme, että muita.
Mielestäni kunnioitamme veteraaneja parhaiten pitämällä huolen siitä, ettei uusia veteraaneja pääse syntymään. Että he jäävät viimeiseksi sukupolveksi joka joutui suojelemaan Suomea hengellään. Yhtenäinen ja avoin Eurooppa on kaikista rauhanhankkeista toimivin, luottakaamme siihen.
