”Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys”, kirjoittaa elokapinalainen Kaisa Mikkelä Liberin vieraskynäpalstalla.
Teksti: Kaisa Mikkelä Kuva: Satu Söderholm
Elokapina on varmasti kaikille jo tuttu nimi, sen verran mediahuomiota se on saavuttanut kapinoinnillaan. Uutisissa on vatvottu puolin ja toisin sitä, että siellä sitä istutaan taas kaduilla, taas on Mannerheimintie tukossa. Lehtijutuissa huomio on usein keskittynyt liikkeen tapoihin osoittaa mieltä, ilmastokriisi on jäänyt uutisoinnissa sivummalle.
Koska kansalaistottelemattomuus näyttää herättävän niin paljon tunteita, tehdään heti tämän jutun alkuun selväksi, miksi me tukimme mielenosoituksillamme kadun. Syy on yksinkertainen: ilmastoasioiden puolesta on osoitettu mieltä ”nätisti” jo 40 vuotta, eikä tarpeeksi suurta muutosta ole tapahtunut. Nyt on todella kiire ja väkivallaton kansalaistottelemattomuus on tutkitusti yksi tehokkaimmista tavoista nopean yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaamiseksi. Sitä ovat aiemmin käyttäneet avukseen monet ikoniset henkilöt kuten Rosa Parks ja Mahatma Gandhi. Ja onneksi ovat.
Ilmastonmuutos on laajalle levinnyt sana, mutta nykyään kyse on ilmastokriisistä.
Kuten väkivallattomalle kansalaistottelemattomuudelle on tyypillistä, elokapinalaiset kantavat vastuunsa – me menemme putkaan, kun poliisi niin käskee ja maksamme meille langetetut sakot. Ainut lainvastainen toimemme onkin siis se, ettemme suostu lähtemään tieltä pyydettäessä, että tukimme liikenteen, kuten niin lukuisat tietyöt ympäri Suomea joka päivä.
No niin. Nyt on keinomme käsitelty. Siirrytään ilmastokriisiin ja toivotaan, että myös muut lehtijuttujen kirjoittajat tekevät niin. Ilmastonmuutos on laajalle levinnyt sana, mutta nykyään kyse on ilmastokriisistä. Maailma on tosiaan menossa kohti kolmen asteen, tai pahimmillaan jopa 4,3 asteen lämpenemistä. Suomi on sitoutunut Pariisin ilmastosopimuksen 1,5 asteen tavoitteeseen, mutta on pian jo ylittänyt oman päästökiintiönsä. Jopa meillä länsimaissa on viimeisen vuoden aikana näkynyt tulvia ja erilaisia sään ääri-ilmiöitä. Ja jos muutokset näkyvät jo meilläkin, on hyvä miettiä millaisia katastrofeja lämpenemisestä on seurannut muualla maailmassa.
Moni kysyy, mitä hyötyä kapinoinnista Suomessa on. Suomen päästöthän ovat ihan minimaaliset kun ollaan niin pieni maakin, eivätkä muutkaan maat toimi ilmastokriisin vaatimalla tavalla. Erityisesti Kiinan kaduille moni olisi valmis lähettämään meidät heti seuraavalla lentokoneella. Tämä on kuitenkin monella tapaa varsin absurdi idea.
Meidän länsimaalaisten ihmisten korkea kulutustasomme on historian saatossa johtanut siihen, että nyt ollaan kriisitilassa. Ilmastokriisi ei kuitenkaan kaadu meidän päällemme ensin.
Ihan ensiksikin, niin kauan kuin oma toiminta ei ole täydellistä, on mielestäni turhaa syytellä muita. Ja Suomen toiminta on kaukana täydellisestä. Koska kyllähän me kuitenkin tiedämme vuosittaisista ylikulutuspäivien uutisoinneista, että jos kaikki kuluttaisivat niin kuin suomalaiset, tarvittaisiin yli kolmen maapallon luonnonvarat. Kun Suomen ylikulutuspäivä asettuu jo huhtikuuhun, on koko maailman ylikulutuspäivä kuitenkin vasta heinä-elokuun vaihteessa. Ja entäpä Kiina? Kiinan ylikulutuspäivä on vasta kesäkuussa, eli aika paljon myöhemmin kuin meillä suomalaisilla.
On tärkeää ajatella asiaa tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden kannalta. Meidän länsimaalaisten ihmisten korkea kulutustasomme on historian saatossa johtanut siihen, että nyt ollaan kriisitilassa. Olemme myös vallassa olijan tavoin ulkoistaneet kuluja muualle, tuottamalla suuren osan kulutustavaroista ulkomailla, esimerkiksi siellä paljon puhutussa Kiinassa. Ilmastokriisi ei kuitenkaan kaadu meidän päällemme ensin. Jo nyt se satuttaa globaalissa etelässä asuvia ihmisiä, joiden kulutustaso ja hiilijalanjälki ovat minimaalisia verrattuna meihin. Meillä on vastuu toimia ensiksi.
Rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Älä sinä jää välinpitämättömäksi.
Vieraskynä-palstalla RKP-nuorten ulkopuolinen kirjoittaja tuo oman näkökulmaansa lehden teemaan. Mielipiteet ovat kirjoittajan omia.
